Jooga ja hengitys
Hengitys ja jooga
Jooga on vuosituhansia vanha käytäntö. Jooga sanalla on monta merkitystä. Sana “Yuj” tarkoittaa liittyä, yhtyä tai yhdistää. Sillä voidaan viitata filosofiseen koulukuntaan, harjoitukseen ja harjoituksen päämäärään. Joogan vanhojen ja pyhien tekstin (veda-tekstit ja upanishadit) mukaan joogan määrätietoinen harjoittaminen johtaa yksilöllisen tietoisuuden (Atman/Purusha) yhdistymiseen universaalin tietoisuuden (Brahman) kanssa. Joogan päämäärä on itseoivalluksen saavuttaminen (samadhi →mukti/moksa/kaivalya), joka tapahtuu mielen liikkeiden hidastamisen kautta (chitta vritti nirodhana). Päämäärä, itseoivallus voi kuullostaa hyvin kaukaiselta, ja määränpäältä, jota on turha tavoitella. Se kuitenkin tarkoittaa mielen tilaa, jossa kaksinaisuudet eivät enää hallitse mieltä, vaan läsnä on ymmärrys kaiken välisestä harmoniasta näin selkeän yksinkertaisesti avattuna. Sillä, että kaikki ovat yhteydessä ja liitoksissa toisiinsa ei ole vain joogatekstien näkemys asiasta. Nykyisten tieteilijöiden mukaan kaikki universumissa on saman kvanttiperustan ilmentymää. Henkilö, joka on saavuttanut tilan, jota voidaan kutsua olemassaolon ykseydeksi, on saavuttanut joogan tilan, ja tällaista henkilöä kutsutaan joogiksi.
Palatakseni siihen, että jooga on myös käytäntö, jonka kautta voimme löytää mielen rauhaa, lepoa oman mielen kohinasta. Yksi sen keskeisistä elementeistä on hengitys, jonka säätelyä (pranayama) on perinteisesti pidetty väylänä itseymmärrykseen, ja tietoisuuteen todellisuuden luonteesta.
Joogan kontekstissa hengitys ei ole vain fysiologinen toiminto, vaan se toimii myös energian, tarkalleen ottaen pranan, kuljettajana. Prana-energiaa pidetään elämänvoimana, joka yhdistää kaiken materiaalisen ja ei-materiaalisen olemassaolon. Upanishadeissa pranaa kuvataan universaalina energiana, joka läpäisee kaiken ja on elämän perusta. Se on voima, joka ylläpitää elämää, ja se ilmenee eri muodoissa, kuten hengityksessä. Prana mahdollistaa elämisen sellaisena, miten sen käsitämme: sydämen sykkeenä, kaikkina elintoimintoina, syömämme ruan, vesien virtauksen ja auringon paisteen, eli itse elämän kaikissa muodoissaan. Saamme pranaa hengittämästämme ilmasta ja nauttimastamme ravinnosta. Tietoisella hengityksellä ja sen ohjaamisella - pidentämisellä ja hienoisella pidättämisellä, voimme säädellä sen liikettä omassa kehossamme mielen avulla. Tätä prosessia kutsutaan pranayamaksi. Pranayama-tekniikoita kutsutaan hengitysharjoituksiksi ja syystä: hengityksen avulla säätelemme pranaa. Pranayama on keskeinen osa joogaharjoitusta. On olemassa erilaisia pranayamatekniikoita. Tärkeintä on ymmärtää, että hengitys on hienovarainen systeeminen kokonaisuus, ja sen kanssa on hyvä olla tarkkana. Tarkoittaen sitä, ettei kiirehdi hengitysten pidentämisten kanssa, puhumattakaan hengityksen pidätyksistä. Turhaa ei varoiteta pranayama-tekniikoista, liittyen juurikin hengityksen pidätyksiin (kumbakha) ja painoteta sitä, että niitä on syytä harjoitella asteittain ja vasta kun fyysinen joogaharjoitus on vakaa, ja osaavan opettajan johdolla. Miksi näin?
Esimerkiksi voimakkaita hengityksen pidätyksiä ja intensiivisiä hengitysharjoituksia, kuten tulihengitystä (Kapalabhati) ei pitäisi tehdä ilman selkeyttä siitä, onko todella valmis niiden harjoittamiseen. Vaikka nämä tekniikat voivat tuoda harjoittajalle hetkellistä energisyyden tunnetta, niihin liittyy riski, että harjoittaja voi ajautua hyperventilaation kaltaiseen tilaan. Hyperventilaatio voi aiheuttaa epämiellyttäviä fyysisiä oireita, kuten huimausta, hengenahdistusta ja ahdistusta. Tämä tilanne on ristiriidassa joogan perusperiaatteiden kanssa, jotka korostavat mielen rauhoittamista ja itseoivallusta.
Joogan harjoittamisen tavoite ei ole vain energian lisääminen, vaan myös mielen rauhoittaminen ja syvällisemmän ymmärryksen saavuttaminen. Hengitysharjoitusten tulisi tukea tätä prosessia, ei häiritä sitä. On tärkeää, että harjoittajat ovat tietoisia hengitystekniikoiden vaikutuksista ja oppivat tunnistamaan, milloin heidän kehonsa reagoi liiallisesti. Ennen joogan historian vaihetta, jota elämme parasta aikaa, jossa joogaa harjoitetaan avoimessa ryhmätilanteessa, joka koostuu eri taustoista tulevista ihmisistä. Saman aikaisesti tunneilla voi olla joogan harjoittajia, jotka tekevät harjoitusta päivittäin ja ovat tietoisia siitä, mikä oman kehon tila on. Samaan aikaan tunnilla voi olla henkilöitä, jotka käyvät ohjatulla tunnilla hyvin satunnaisesti ja saattavat kärsiä esim. uniapneasta, pitkään jatkuneesta stressistä, tai ovat hyvä kuntoisia, mutta eivät tee hengitysharjoituksia satunnaisen joogaharjoituksensa ulkopuolella. Aiemmin tilanne on ollut se, että oppilas on sitoutunut yhden opettajan opetukseen, jolloin opettaja on ollut tietoinen oppilaan terveydentilasta, persoonasta ja on voinut seurata annetun harjoituksen vaikutuksia.
Joogan opetukset korostavat kehon kuuntelua ja yksilöllisten rajojen kunnioittamista, mikä on olennaista turvallisen ja tehokkaan harjoituksen kannalta. Kysymys kuuluukin, osaammeko itse kuulla kehomme viestejä nyky elämän sykkivässä energiassa?
Hengityksen säätelyllä on kuitenkin todella isoja terveydellisiä vaikutuksia. Niistä on hyvä olla tietoinen, sitä kautta ymmärrys lisääntyy ja sen kautta osaamme suhtautua hengitysharjoituksiin uudella asenteella. Hengityksen hallinta, kuten uloshengityksen pidentäminen ja sen jälkeinen tauko, vaikuttavat kehoon ja mieleen syvällä tasolla. Kun uloshengitys pitenee: keho rentoutuu, sydämen syke hidastuu ja stressitasot laskevat. Tämä luo tilan rauhoittumiselle ja mielen selkeyttämiselle. Uloshengityksen jälkeen tehty hienovarainen pidätys (kumbhaka) mahdollistaa pranan keräämisen ja sen sisäisen energian syventymisen, eli mikä tehtävä ja vaikutus sillä. Tämä, pidätyksen vaihe voi edistää mielen keskittymistä ja sen rauhoittumista (mielen liikkeiden hienovarainen hidastuminen) ja tämä johtaa syvempään tietoisuuden tilaan, joka toimii hienovaraisemmille keskittymistekniikoille ja meditaatiolle. On hyvä ymmärtää ja muistaa, että uloshengityksen pidentämistä ei pidä pakottaa ja sama pätee ulosnhengityksen jälkeiseen pidätykseen. Kun hermostomme tila ja sitä kautta mielemme on valmis hengityksen pidentymiseen ja sen jälkeen muodotuvaan pieneen pysähdyksen, ne muodostuvat kuin itse itsessään.
Asana-harjoituksella ja jooga filosofian opiskelulla on oma paikkansa ennen pranayma-harjoituksia. Ajatuksilla ja tunteillamme on suuri ote meistä. Kehon liikkuttamisella ja tunnetyöskentelyllä voimme viedä itseämme tilaan, jossa olemme otollisia pysähtymään istuma-asentoon ja hengityksen harjoituksille, joka perään kuuluttaa avointa mieltä, ja kiireetöntä kuuntelevaa asennoitumista.
Pranayaman avulla voidaan vaikuttaa autonomiseen hermostoon (joka säätelee kehon sympaattisia; stressi tai taistele ja pakene, ja parasympaattisia; lepää ja rentoudu reaktioita), minkä avulla voimme vaikuttaa stressin vähenemiseen, ja sitä kautta rentoutumisen lisääntymiseen. Hermoston tasapainottamisen kautta, purkaa sympaattisen hermostomme hälytystilaa ja aktivoida parasympaattinen hermostoamme, pääsemme vaikuttaamaan sydämen sykevälivaihteluun ja sitä kautta hengitys- ja ruoansulatusjärjestelmiimme. Puhuttaessa hengityksestä ja sen säätelystä. Hengitysnopeus vaikuttaa suoraan vagushermoon, joka on hermoston vasteen keskeinen osa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllinen pranayama-harjoittelu (joissakin testeissä käytetty 3 kuukauden sekvenssiä ja päivittäistä harjoittelua) voi parantaa hengitystoimintaa, vähentää ahdistusta ja edistää yleistä hyvinvointia. Tutmimuksissa on pystytty todentamaan, että hengitysharjoituksilla on voitu vaikuttaa myös ahdistuksen ja alakulon tunteisiin, samoin kuin astmaan ja stressiperäisiin oireisiin; univaikeuksiin ja ruoansulatushäiriöihin. Tietenkin on muistettava, että hengitysharjoitukset eivät poista itse ongelmaa, mutta olotilan parannuttua, osaamme havainnoida omaa elämäämme ja tehdä sitä kautta parempia elämänvalintoja.
-Syvä tietoinen ja rauhallinen hengitys lisää hapen saantia, mikä tehostaa soluaineenvaihduntaa ja verenkiertoa
-Tietoinen hengitys vähentää stressihormonien määrää kehossa, ja sillä on monia suostuisia vaikutuksia
-Tietoinen ja rauhallinen hengitys rauhoittaa mieltä ja voi tuoda virkityneen ja rauhallisen mielentilan
Vaikka oma joogaharjoitus ei tähtäisi joogan päämäärään, ykseyden kokemiseen, valaistumiseen ja vapautumiseen, voimme hyödyntää joogan harjoitteita, jotka voivat olla oiva tie kohti itseymmärryksen parantumiseen, terveempää elämää ja sitä kautta lisätä omassa elämässä viihtyvyyden tunnetta, sekä ollaksemme parempia ihmisiä toinen toisillemme.
Lähteinä käytetty mm.:
Swami Niranjanananda Saraswati. Prana and Pranayama. 2013 (2009)
Heehs, Peter. Indian religions. 2002.
Feuerstain, Georg. The Deeper Dimension of Yoga. 20023
Kontala, Janne. Joogan Sydän. 2018
Kripaly.org -sivusto:
https://kripalu.org/resources/power-pranayama-research-and-ramifications
Ministry of External Affairs -sivusto:
https://www.mea.gov.in/search-result.htm?25096/Yoga:_su_origen,_historia_y_desarrollo
Exploring the Therapeutic Benefits of Pranayama. An article in International Journal of Yoga. 05/2020.
Linkit testattu 19.12.2024